Peppi ja Tuike

Syksy on edennyt vauhdikkaasti pennun touhuja seuraillessa. Metsässä on liikuttu koirien kanssa päivittäin ja kyllä siitä itsekin erilailla nauttii, kun mukana on yksi sellainen koira, joka selvästi iloitsee vapaana juoksentelusta ja metsässä puuhastelusta. Peppi lähinnä nuuskii tuoksuja ja sipsuttaa sievästi polulla mun perässä. Tuike sen sijaan kahlaa kaikki ojat, tutkii kuopat ja rymyää risukot. Ja välillä se saa aivan ihmeellisiä "hulluuskohtauksia", jolloin on pääasia sinkoilla mahdollisimman lujaa ja ketterästi paikasta toiseen.

Tuiken kanssa ollaan harjoiteltu nyt jonkin verran tokoa, lähinnä sivulletuloa, seuraamista muutamalla askeleella, paikalla oloa, luoksetuloa ja luoksepäästävyyden ja noutamisen alkeita. Pari kertaa ollaan käyty kaverin kanssa treenaamassa kentällä ja Tuike pystyy keskittymään upeasti häiriöistä huolimatta. Toki tehdään vasta aivan lyhyitä treenejä kerralla ja siihen sisällytetään paljon leikkiä. Tuikessa on kyllä aivan mahtavaa se, kuinka hyvällä motivaatiolla ja innolla se tekee, ja aina häntä heiluu!

Tuike on oppinut hienosti sisäsiistiksi. Pystyy olemaan yöt ja meidän työpäivät hyvin tekemättä tarpeita sisälle. Myöskään Tuike ei ole vielä hajoittanut mitään kallisarvoista. Samun lelut sitä kovasti kiinnostaa ja on päässytkin jotain kirjan kulmaa vähän pureskelemaan. Äkkiä se on kuitenkin aina jäänyt kiinni, jos on yrittänyt lähteä ryöstöretkeilemään Samun huoneeseen.

Riistalla ollaan tehty jonkun verran harjoituksia. Innokkaasti työskentelee, kantaa ja palauttaa.  Matkalla saattaa kuitenkin korjailla kanto-otetta pudottamalla riistan maahan ja ottamalla uudestaan suuhun. Eivätkä palautukset tule vielä oppikirjamaisesti käteen vaan useimmiten tiputtaa riistan jalkoihin. Nyt on tarkoituksena harjoitella noutokapuloiden ja damien avulla nouto hyväksi ja sen jälkeen paneutua paremmin riistan palauttamiseen ja nouto-otteeseen.

Tuike on kasvanut aivan valtavasti. Kuten kuvastakin näkyy, Pepistä ollaan menty jo ohi. Ja kaikkein paras nukkumispaikka on Tuikkeen mielestä käpertyä samaan koriin Pepin kanssa. Siitä en ole aivan varma, onko Peppi asiasta samaa mieltä... Mutta lutusia ne kyllä on.

Tuike on nyt 10 viikkoa vanha. Aivan uskamottoman nopeasti aika kuluu koirien kanssa touhutessa.  Olemme ajelleet lähes päivittäin läheisille metsäreiteille, jotta penska on päässyt vapaana juoksemaan  ja purkamaan energiaa. Paljon olen myös kulkenut Tuikkeen kanssa ihan kahdestaan, jotta ei liiaksi turvaudu Pepin seuraan. Tuike kävi myös uimassa. Kävelimme läheisen lammen rantaan, jolloin Tuike näki ensimmäistä kertaa vesistön. Hetken se ensin tassutteli ihmeissään vedessä, eikä sitten epäröinyt hetkeäkään lähteä uimaan, kun nakkasin sille kepin veteen. Niin se ui nätisti aivan kuin olisi sitä aina tehnyt :) Tuli mieleen muistot Pepin ensimmäisestä kesästä, kun Peppiä opetettiin hampaat irvessä uimaan. Oppihan se lopulta, mutta olihan se kovan työn takana. Tämän neidin kanssa se ei ilmeisesti  ole niin vaikeaa.

Tuiken kanssa ollaan tehty päivittäin pieniä tokotreenejä. Täytyy sanoa, että vaikka olenkin tyytyväinen siihen, että tämä koira jaksaa keskittyä ja oppii nopesti, niin oppii se kyllä nopeasti ne ei toivotutkin asiat. Onnistuin nimittäin vahingossa naksauttamaan Tuikkeelle maahanmenon, jonka aikana se haukahti. Tästä seurauksena muutama seuraavakin maahanmeno oli haukkumaahan meno. No, se ei auttanut muu kuin opettaa maahanmeno uudestaan.

Tänään Tuike pääsi kasvattajan luokse leikkimään sisarustensa ja äitinsä kanssa. Jälleennäkemisen riemu oli suuri ja Tuike ryntäsikin melkein heti äitin tisukoille maiskuttamaan. Pentuset saivat aikaan riehakkaat painit. Pitkä köysi oli hittijuttu, kun kolme pentusta pystyi kiskomaan sitä yhtäaikaa eri suuntiin. Tuike ja Hiisi-sisko ottivat myös mittaa toisistaan pienillä rähinöillä, tulisia sieluja taitavat olla molemmat. Tuike oli näistä kolmesta pennusta selkeästi matalin, mutta myös tukevin. Hassua, miten Tuike on itsestä tuntunut ihan hoikalta neitoselta, mutta pentusisarusten vieressä näytti tosiaankin vähän paisuneelta. Eli vähemmän ruokaa nyt siis...

Nyt pikkuinen on ihan väsy, taisi olla raskas reissu. Mutta onneksi Pepin vieressä on hyvä nukkua ja kerätä taas lisää voimia.

Pitkään ja hartaasti odotettu Tuike-pentu saatiin viimein kotiin. Kotimatkan Tuike matkusti etupenkin jalkatilassa rauhallisesti pötkötellen.

Aluksi Peppi oli riemuissaan pennusta, mutta huomattuaan  pennun tulleen jäädäkseen, Peppi käyttäytyi jäätävästi pentua kohtaan. Tuike oli kuitenkin sinnikäs ja sai pian Pepin leppymään. Peppi päästää Tuikkeen jo samaan koriin nukkumaan ja kun Tuikkeella teki mieli maitoa, Peppi kävi makaamaan lattialle ja päästi pennun nisilleen. Molemmat siinä sitten ihmettelivät, että eikös sieltä tulekaan mitään :)

Tuike on osoittautunut oikein itsevarmaksi ja reippaaksi pikku pennuksi. Häntä pystyssä se viipottaa niin omalla pihalla, kuin vieraissa metsissä ja pyöräteillä. Sitten, kun on tarpeeksi riehuttu ja tutkittu maailmaa, voikin köllähtää sikeästi nukkumaan vaikka keskelle lattiaa, mieluiten kuitenkin joko omaan koriin tai jonkun jalkoihin.

Tuikkeen kanssa ollaan harjoiteltu luoksetuloa sekä omalla nimellä että pillillä. Pilliä Tuike tottelee erinomaisesti, mutta muut kutsuhuudot kaikuvat välillä kuuroille korville. Erityisesti metsälenkeille olen nyt ottanut mukaan makkaraa kuivien nappuloiden sijaan, jotta luoksetulon palkka olisi houkuttelevampi kuin metsän tuoksut.

Tällä hetkellä Tuike vaikuttaa oikein lupaavalta pennulta. Se jaksaa keskittyä harjotuksiin ja kun se katsoo viisailla ja rauhallisilla silmillään, tuntuu kuin se ymmärtäisi ajatuksetkin. Tällä hetkellä treenin alla on istuminen ja maahanmeno, sekä kontakti. Tänään sulatettiin myös varis, joka oli Tuikkeen mielestä super ihana. Sitä sitten vähän kanneltiin ja maistettiinkin. Peppi katsoi touhua kauempaa ja oli tyytyväinen ettei tarvinnut osallistui siihen.

Sisäsiisteysharjoitukset aloitettiin heti Tuikkeen meille saavuttua. Tuike ei olekaan koko viikon aikana tehnyt sisälle kuin ihan muutamat tarpeet. Yötkin Tuike pärjää hyvin ilman ulkoilutuksia. Itseasiassa päätin jo ennen Tuikkeen tuloa, etten opeta seuraavaa pentua samaan yölliseen pissarundiin kuin Pepin aikoinaan.

Tuike viihtyy paljon pihalla. Sen on turvallista aidatulla pihalla juosta, leikkiä ja tutkiä ympäristöä eli viettää oikein touhukasta pennun elämää   Vatsakaan ei ole ollut sekaisin, vaikka Tuike imuroi kaiken naamaansa niin mullasta keppeihin kuin kukista marjoihin.